29. syyskuuta 2013

Agilityliitämistä kera kavereiden

Treenikaverukset
Tänään varattiin tosiaan Lindan, Katan & Emman kanssa aika LAU:n hallille 
yksityisvuoroaksaamista varten, ja siellä se kaksi tuntia viihdyttiin. Mikäs siinä, kun seura on mahtavaa! Treenejä varmaan kuvasta sana loistava, sellaiset ne nimittäin oli. Loistava viikonlopun lopetus!


Skitso tosiaan toimi treeneissä aivan loistavasti, treenatiin yhtä rataa, ja sitten puomia ja a - estettä. Treenien lopuksi Skitso veti puomia ja aata ihan puhtaasti ilman mitään apua. Aan tektiikka ei kyllä vielä ole hallussa, Skitso luulee olevansa superwoman. Se oppii nopeasti, ei voi muuta sanoa. Rata, jota treenien alussa tehtiin, näkyy vasemmalla. Muualla ei ollut ongelmaa, kuin tuo 4,5,6,7 - väli oli hankala, mutta lopulta sain jalat alleni ja kykenin juoksupyrähdykseen.  Tuo on kyllä taitava aksakoira, siintä tulee vielä parempi kuin Dee!




Treenien jälkeen mentiin lenkittämään koirat ja otettiin treenikaveruksista yhteiskuva. Tai no melkein kaveruksista, Skitso sai nimittäin turpaan Nitalta :D Se oli lähinnä sellainen "mene pois ärsyttävä naamoja nuoleva kakara. Kuulitko. NYT." - ärähdys, ei koskenyt Skitsoon millään tavalla, ja Skitsohan oli sen jälkeen ihan ">8" - ilmellä, eihän se ole aiemmin edes saanut ärähdystä miltään koiralta. edelliseen mietintämyssypostaukseen tuli hirveästi kommentteja, kiitos siintä! Tekstin lopusta löydät aksavideon.










vruum c Linda
c Linda
tekniikka hallussa. c Linda
Puomia c joku mun kameraan kajonnut, veikkaan Kataa




28. syyskuuta 2013

Pohdintaa tästä ja tulevasta: Mikä on oikein, mikä väärin?

Blogin ensimmäinen jollakin tavalla asiapostaus, woopwoop.
Skitson sisko Ariel

Lievästi sanottuna olen ahdistuksen porisevassa liemessä Deen pentujen suhteen. Nimittäin sen takia, etten tiedä mitä tekisin pennun jättämisen suhteen. Järki sanoo toista ja tunteet yrittää syjätä pahamaineiset järjenhippuset omaan pimeään onkaloonsa. Järjen mielestä älä ihmeessä ota  ja tunteet käskee jättämään pennun, "mitä haittaakaan siintä olisi?" se supisee mun korvan juuressa. No on siintä. Nimittäin Skitso. Hmph.
























Tosiaan, lähinnä mua ahdistaa tässä se, onko Skitso valmis uuteen perheenjäseneen. Ok, eihän se mikään kakara enää ole, mutta ei se valmis koirakansalainenkaan ole. Tai näin luulen. Vai onko sittenkin? Se osaa käyttäytyä kaikissa tilanteissa. Ainakin melkein. Mutta jos jätän pennun, kaikki aika menee siihen, ja Skitso pääsee taas skitsoilemaan, koska yksinkertaisesti ei ole aikaa. Se ei olisi oikein pentua, saatika Skitsoa, kohtaan. Niin, mikä on oikein ja mikä väärin? Skitso on parhaassa iässä oleva koira, erinomainen rakenteeltaan, ja sen kanssa kaikki on mahdollista. Pian se tulee aksan osalta kisaikääkin. Toisaalta, kun Skitso tulee kisaikään. pentu olisi jo 8kk. Eikä Skitso pienenäkään haitannut mun ja Deen treenaamista ja kisaamista millään tavalla. Haittaisiko se sitten Skitson kanssa, tiedä sitä. Ajatukset ei enää pysy kasassa tän asian suhteen, mitähän mun pitäisi tehdä?
Silti yllätän itseni miettimässä "tulevalle cifranartulle" nimeä. Kiu, Vip, Rox .. Eikun mitä. Hups. Toivoisin, että tämä postaus herättäisi keskustelua, niin näitä "erikoispostauksia" tulisi jatkossakin. Olen kirjaimellisesti ahdistunut. Ja pahasti olenkin. 

Liebester Blog

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaajaa, joka antoi haasteen sinulle
2. Valitse viisi blogia, (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin.







Oltiinpa mekin kerrankin rakastettuja, kiitos paljon Jenni & Pulla! Kiva että meidän blogia jotkin sentään seuraa, märkä pusu teille ♥ Tunnustukset lähtevät eteenpäin:


27. syyskuuta 2013

Yhden viikon treenitouhuilut tiivistetyssä paketissa

Perjantaina 19.9 ja maanantaina 23.9 oli Vakkurin Iidan vetämät yskäritunnit Skitsolle, ja oli toden totta tehokas valmennus! Skitso sai hirveäsi kehuja, ei ole kuulema mitään heikkouksia koko koirassa, (ohhoh sitä naurun määrää), mutta kieltämättä kettu oli harvinaisen pätevä. Perjantaina tehtiin seuraavan näköisiä radanpätkiä: (ekan radan mutkaputki on ihan hassussa kohdassa, samoin pituus)



Tässä radassa oli ensimmäinen ongelma 4-6 väli, sillä en millään meinannut keretä tyrkkäämään takaakiertoon, mutta onneks kettunen osaa hakea takaakierron itse, niin helpotti asiaa huomattavasti. Kasin vedossa oli myös aluksi hieman ongelmia, kun ei millään meinannut tulla käteen, mutta sekin saatiin korjattua. Pituuden kulma ei ollut noin jyrkkä kun tuossa kuvassa, mutta ongelmana ei pituudella ollut niinkään kääntyminen, vaan liika kääntyminen :'D Kyllä se sinne putkeen parin kerran jälkeen saatiin. Muuten ei ongelmaa. loistava kettu!




Tää rata meni oikeastaan loistavasti. Ei mitään ongelmaa missään. Ei muuta kuin leveä hymynaama.


------------------------------------------
Maanantaina Iida olikin sitten suunnitellut meille yhden haastavamman radan, jossa olikin sitten ongelmia jonkin verran, ohjaajan aiheuttamia.


" Pirusti numeroita "

Taisi olla ensimmäinen lause minkä sanoin tuon radan nähdessäni. Mutta täytyy sanoa, että tuo rata oli aivan huippu! Tykkäsin siintä, että se oli todella vauhdikas ja etenevä rata, paljon putkia ja juoksemista, vaikka kyllähän siinä itselle hiki tuli, mutta koira ainakin nautti!


Ensimmäinen ongelma tuli heti alussa, en tiennyt että miten päin olisin ollut. Lopulta päädyttiin siihen, että pakkovalssi/veto/tyrkkäys, niin johan saatiin toimimaan! Kaikille ekoille kolmelle putkille tein päähin japanilaisen, paitsi kutosputkelle, johon vain lähetin sen. Putkijarrut toimi hyvin näissä putkissa, jee! Seiskaputkella vailuikin aika reilusti ekalla kerralla, mutta toisella kerralla tein napakamman putkijarrun, ja nyt se oikeasti jarrutti, great. Seuraava ongelmakohta oli ...... putkella 18? Valui hieman, mutta korjaantui. Muuten sujui hyvin, toi on kyllä makee aksaeläin! Skitsoon onkin nyt hyvä panostaa, kun D on mammalomalla.



22.9 sunnuntaina käytiin mätsäröimässä pitkästä aikaa (!) Imatralla, tuloksin JH1 & PUN-. Lähinnä kävin testailemassa ton kehäkäyttäytymistä, ja onhan se treeni auttanut! Ehkä ton kanssa uskaltaa Voittajaan lähteä, hihii. Sunnuntaina olisi sitten treeniaika varattu hallille kera kavereiden, mukaan lähdössä siis Kata & Linda.





24. syyskuuta 2013

Kun rakkaan syntymäpäivä koittaa, onko aika itkeä?

Se on tosiaan jo kolmevuotias. Maailman paras, ihanin ja luotettavin koira täyttää huomenna 3 - vuotta. Uskomatonta. Vastahan sen kanssa tuskailtiin hillittömän naskalipuremisen kanssa, ja nyt se on jo erinomaisesti ja hienostuneesti käyttäytyvä aikuinen nainen.
Pentu, 2010
2012, loppuvuosi
Didin kanssa elämä on ollut kaikkea muuta kuin vaikeaa. Se ei pienenä tuhonnut mitään, oppi nopeasti ja ei osoittanut mieltään. Nyt vasta vanhemmalla iällä on neiti ruvennut hieman teineilemään, mutta se meni nopeasti ohi. Didi lohduttaa kun kaipaan lohdutusta, ainut ystävä joka on rinnallani koko elämänsä, siintä olen varma.

 Ei muuta kun hurrrrrjasti onnea parhaalle ystävälle
Syksy 2013

22. syyskuuta 2013

Like a rabbit in the headlights

you look the love all the wrong places















19. syyskuuta 2013

What does the fox say?


9kk!
1. Uusi iPhonen kuori 2. Skitso kujailee
42vrk takana

15. syyskuuta 2013

Kolean syysillan lenkkeilyä & luppakorvaisia agility - ystäviä

Liikaa kerrottavaa. Tai oikeastaan liian vähän. Tai no äh, on mulla kerrottavaa. Tiedä sitten miten paljon.

Suskun ja papillon Mintun kanssa käytiin taas pitkästä aikaa lenkillä Mahalaisella. Skitso on Suskun kanssa ihan parhaita kavereita, ja kettu Reponen oli ihan onnessaan Suskun tapaamisesta. Tässä taas hyvä esimerkki siintä, miten koulu syö aikaa. Asutaan ihan naapuritaloissa, ja silti ollaan nähty viimeeksi elokuun alussa. Oli ihanaa jutella kunnolla ja viettää pitkästä aikaa aikaa yhdessä. Rakkaita terveisiä teille kaikille kuvien katselioille lähettää tarkennusvammainen putkeni.

Ps. Susku tiiän että luet tätä, ja sun croksit on tyhmät koska ne on niin punaset :(






















Eilen kävin Laun hallilla seuramestiksissä mulle ihan vieraalla Oodi - cockerilla. En tosiaan ollut edes kyseista koiraa ollut ohjannut koskaan aikaisemmin, joten sinäänsä mua vähän hermostutti. Oodi vaikutti todella kivalta ja energiseltä, joten hyvillä mielin lähdin radalle. Hyvin se sujuikin, kepeillä Oodi ei ihan malttanut pujotella, ja puomin alla olevan putken sijaan lähti mun perään ja hypähti puomille. Pitäisi kuulema ohjata Oodia nyt useamminkin, haha.

Skitsoakaan ei ole tässä rytäkässä unohdettu, me ollaan harjoiteltu nyt kolmatta päivää kujakeppejä. Ne sujuu jo tosi hyvin, mennään jo nyt aikas kapealla kujalla, leveyttäkin kyllä vielä tässä vaiheessa löytyy. Kettu on fiksu, pakko se on myöntää.


c. Anne Lind