30. syyskuuta 2017

European Open Junior 2017

Junior European Open - joukkue vuosimallia 2017, kaikki postauksen kuvat Jyri Haapamäki (ellei toisin mainita)
Koulu on alkanut ja painanut heti ryminällä päälle, tässäkin postauksessa kesti ikuisuus kun en vaan ikinä kerkeä kirjoittaa kun pikkuisen pätkän kerrallaan ... No mutta, tässä olisi nyt se luvattu EOJ - postaus.

Ihan hullua, että tämän on jo meidän viides vuosi näissä karkeloissa, ja mulla on enää iän puolesta kaksi vuotta näitä kisoja ylipäätänsä jäljellä. Noh, jos en rupea kuitenkaan vielä siitä tunteilemaan, sen aika on sitten myöhemmin. :P

Tänä vuonna me lähdettiin äitin kanssa ensimmäistä kertaa kahdestaan reissuun ilman pikkuveljeän ja isän seuraa, joten päädyttiin ottamaan lautta Saksaan ja sieltä sitten ajella Luxemburgin maille. Pitkäaikaisimmat lukijat muistaa, ettei tämä ollut meidän ensimmäinen lauttamatka Saksaan, ja hienosti siitä selvittiin tänäkin vuonna, koirat vain veti hirsiä ja niin lähinnä me ihmisetkin.

Ensimmäinen yö vietettiin rauhaisassa hotellissa Saksan puolella parin tunnin ajomatkan päässä Travemündesta, jonka jälkeen jatkettiin matkaa Belgiaan, jossa vietettiin myös yksi yö. Belgiassa ollessa kävimme vetäisemässä äärimmäisen pienet treenit ja moikkaamassa mudisukulaisia, parhaimmillaan mudeja taisi olla yhdeksän (+muut koirat), eli vipinää ja vilskettä aksakentällä riitti ennen ja jälkeen treenien. Treeneistä ei sen ihmeempiä, otin tyttöjen kanssa lähinnä kontakteja. Saatin samalla vesisadetreeni siihen päälle. :P
Milja ei selkeästi ollut kauhean vakuuttunut mun ohjaussuunnitelmista. Medit ennen joukkuefinaalia.
Matka jatkui Belgiasta Luxemburgiin, ja hotellilla oltiin keskiviikkoiltana perillä. Purettiin tavarat ja huilattiin hetki sekä lenkitettiin koirat, jonka jälkeen lähdettiin käymään joukkueenjohtajien Vesan ja Elinan kanssa keskustassa syömässä. "Pikkuinen" hetki siihen meni enne kuin löydettiin hyvä ruokapaikka, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Torstaina nukuttiin pitkään ja käytiin taas keskustan puolella hoitamassa reissun shoppailuosuus pois alta. Aikalailla koko loppujoukkue saapui torstaina, ja illalla suunnattiin taas kylälle pizzalle. Yritettiin päästä jopa aikaisin nukkumaankin, sillä perjantai olisi jo eka kisapäivä ja avajaispäivä.

Perjantainaamuna siis vähän ennen kahdeksaa kisapaikalle eläinlääkärintarkastukseen, mittauksen ja treeneihin. Koirien mittaus oli ihan ehdottomasti koko reissun stressaavin osuus, mutta niin ne vaan mun molemmat tytöt meni ihan heittämällä mediksi uudestaan eikä tartte enää Suomen kamaralla asiasta stressata, huippua! Eläinlääkärintarkastuksesta myös tyypit heittämällä läpi. Treeneissä vedettiin vaan pieni radanpätkä ja tarkastettiin että kisapaikalla ja uusilla esteillä homma toimii, tytöt teki hommia hienosti eikä mitään ongelmaa missään, pohjahan kisapaikalla oli luonnonnurmi, ja oli tosi kivan ja kotoisan oloinen juosta, eikä edes läheskään niin kuoppainen kuin voisi olla ratsastuskisojen jäljiltä.
Skitso hyödynsi kaikki mahdolliset rapsutusihmiset. Kuvan otti Hanna Sori.
Avajaiset hoidettiin alta jo tuttuun tapaan treenien jälkeen, Didi pääsi tänä vuonna mun kanssa avajaishulinoihin, jonka jälkeen sitten kerettiin kuin kerettiinkin hotellille vähäksi aikaa huilaamaan ja Siirin kampaajapalveluita käyttämään ennen viikonlopun ekaa rataa.

Hyppyrata oli todella hauska ja jouheva, tykkäsin siitä kovasti. Meillä lähti Miljan kanssa viikonloppu hyvin käyntiin kun oltiin keskellä mettää lämppäämässä koiria kun Elinalta tuli soitto, että jos kuitekin kohtapuoliin tulisitte tänne radalle niin keretään juosta meidän omalla paikalla. :P No, pienet loppuhölkät siihen vielä ennen radalle lähtöä. Didi ja Skitso oli eri joukkueissa, ensin oli vuorossa Skipan joukkue. Olin molemmissa joukkueissa ankkurina.

Skitso kanssa rata meni just niinkun suunnittelin, mutta keppien aloitukseen Skipa taisi tulla liian kovaa niin, että häneltä katosi rytmi ja ekan välin jälkeen jäi yksi väli välistä. Meille siis vitonen ja joukkueen kokonaistulokseksi myös vitonen, jolla oltiin hypärin neljänsiä! Tirppatyttö paineli hienon nollan ja hän liikkuikin suhteellisen hyvin, mutta meitä oli joukkueessa vain kolme ja yksi teki hyllyn, eli kokonaistulokseksi HYL.

Lauantaina oli luvassa yksilöhyppyrata ja joukkuefinaali, medijuniorit kisasi yksilöhyppyradan ihan aamusta, eli herätys oli tosiaankin aikainen. Ennen rataantutustumista sain juuri ja juuri itseni hereille, vaikka vähän meinasi vielä kooma tutustumisessakin painaa päälle. Rata oli muuten ihan perusrata, mutta tuo valtava juoksusuora jossa oli takaakierto lopussa aiheutti aika monta harmaata hiusta lähinnä Skipan takia. Kaksi vaihtoehtoa mulla siihen oli ja aika kauan meni ennekuin sain päätettyä kumman teen Skipan kanssa, mutta päädyin yrittämään takaakiertoa poikkarilla, sillä se tuntui riskittömimmältä sillä hetkellä.
Suomen lippu korkealle!
Didi lähti kuitenkin ekana radalle mun tytöistä, ja hienosti hän painelikin, kaikki sujui suunitellusti, ja nolla taskuun! Didi <3 Takaakiertoon ehtiminen teki vähän tiukkaa, joka vahvisti ohjaussuunnitelmaa jonka Skipalle valitsin. Skitson kanssa rata meni äärettömän hyvin tuohon suoraan asti, mutta en sitten kerennyt blokkaamaan ansamuuria ja sinnehän Skipa paineli ennen takaakiertoa. Vähän tietysti harmitti, mutta eipä tuossa voi kuin peiliin katsoa, ja meidän tämänhetkisillä taidoilla tuo oli vähän mahdoton kohta suorittaa miten päin tahansa.

Illalla oli sitten vuorossa joukkuefinaali. Käänetty järjestys, eli Skipan joukkue starttasi neljänneksi viimeisenä ja Dimpun joukkue aika alussa. Putkiansoja rata oli täynnä, muuten aika perusrata. Dimpun kanssa kaikki sujui radalla aikalailla suunnitellusti, ja mahtava mummokoira painelikin nollan! Meidän joukkuelle kaksi nollaa ja yksi HYL, mutta koska kolme tulosta lasketaan, niin kokonaistulokseksi tältäkin radalta HYL. Meidän mummojoukkue teki kuitenkin ihan huippuhyvin <3

Sen jälkeen olikin aika kauan odottelua ennen kuin päästiin toisen joukkueen kanssa radalle, sillä viiden viimeisen joukkueen ajaksi muilla kentillä keskeytettiin, jotta voidaan seurata muiden kenttien kärkikoirakot, ja meidän kenttä kerkesin viiden vikan joukkueen kohdalle vikana, eli odottelua oli paljon.

Ja sitten radalle! Skitson kanssa oltiin taas ankkurina, ja ennen meidän vuoroa meillä oli alla kaksi vitosta ja yksi kymppi, tulos tultaisiin saamaan siis joka tapauksessa. Skitso tuli niin kovaa putkesta, että ajoi yhden hypyn ohi, josta kielto, ja putkiansat teki vähän tiukkaa (mutta niihin ei menty!), joten kieltovitosella maaliin, ja joukkueen yhteistulokseksi 15. Lämpän jälkeen kerettiin jo melkein kaikki lähteä valmistautumaan illan juhliin, ei nimittäin uskottu, että palkinnoilla oltaisiin, mutta niin siinä kävi, että kisapaikalta tuli soitto ja komento takaisin, oltiin nimittäin yhteistuloksissa toisella sijalla! Fiilis oli ihan katossa, aivan huikeeta. Ei muuta kun nasta laudassa takaisin palkintojenjakoon ja illalla juhlittiin vielä astetta railakkaammin.
Meidän mahtitiimi <3

Sunnuntaina meillä oli sitten yksilöfinaalit ja päättäjäiset. Skitso lähti hyllyttäjänä aika alkupäästä ja Didi sitten yhdeksänneksi viimeisenä. Rata oli todella hauska ja rento juosta, eikä siinä ollut meille mitään ihan huippuvaativaa kohtaa. Skitson kanssa päästiin siis lähtemään radalle ihan rauhassa ja rennosti ilman tulospaineita, ja niinhän siinä kävi, että puomivitosta lukuunottamatta puhtaasti maaliin! Puomilla mä itse annoin Skipalle ihan liikaa painetta, se meni ihan mun piikkiin.

Didin kanssa puolestaan menin sitten mokaamaan keppien aloituksen, olisi törkkäyksen sijasta pitänyt antaa hänen vaan ihan itse hakea kepit, niin olisi varmasti onnistunut. Mutta ei voi mitään, kepeiltä vitonen ja muuten puhdas rata. Mummomudi oli hurjan kiltillä päällä ja teki supertarkkaa työtä <3

Kisat oli tänäkin vuonna aivan huikea kokemus, joka vuosi meno vaan paranee. Kisojen jälkeen käytiin äitin kanssa vielä Amsterdamissa parin päivän lomalla. Meinasi mennä homma taas vähän seikkailun puolelle, kun hotelliin jonne varattiin huone ilmoitti respassa, että hei tänne saa tuoda korkeintaan kaksi koiraa per huone, kiva kun siinä vaiheessa ilmoitaitte kun ollaan jo Suomesta Hollantiin tultu ... Ei muuten meinannut mikään mukaan hotelli ottaa koiria ollenkaan Amsterdamissa, mutta onneksi löydettiin ihanien paikallisten avulla aivan ihana huoneisto kanaalin varrelta. Muuten Amsterdamissa tykättiin koirista aivan hirveästi, ja allaolevaa kuvaakin ottaessa tulisi ihmisiä jonoksi asti (ja kuvaamaan :D) ihmettelemään miten ne osaa istua noin hienosti vierekkäin ... :D Amsterdam oli todella ihana ja kaunis paikka, tosin keskusta oli kyllä aivan täysi porukkaa.